Pont au Change, linkki Pompidou-museon ja Latinalaiskorttelin välillä

Pont au Change yhdistää Île de la Citén saaren oikean rannan Châtelet’n teatterin kohdalla. Se sijaitsee 1. ja 4. arrondissementin rajalla Pariisissa.

Sen kaksosveli, Saint-Michelin silta, jatkaa tätä näkymää Seinejoen toisella puolella etelässä. Se yhdistää boulevard du Palais’n, joka kulkee Palais de Justicen edestä, Saint-Michelin aukiolle (Latinalaiskorttelissa, vasemmalla rannalla).

Pont au Change, myös nimeltään pont-aux-changes, on yksi Pariisin 37:stä Seinejoen ylittävästä sillasta.

Se yhdistää Mégisserien laiturin, Grèvesin laiturin ja Châtelet’n aukiot (oikea ranta, pohjoinen) Corse- ja Horloge-laitureihin Île de la Citén saarella (vasen ranta, etelä).

Sillan pilarien tympaneissa on Napoleonin N-kirjain, jonka ympärillä on laakeriseppele, Cabatin veistämä.

Pont au Change, joka sijaitsee Seinejoen pääuomalla, on Notre-Dame-sillan alapuolella ja Pont Neufin yläpuolella.

900-luvun silta
Ensimmäinen tällä paikalla 900-luvulla, Kaarle Kaljuun hallituskaudella rakennettu silta tunnettiin nimellä « Grand-Pont », vastakohtana « Petit-Pontille », joka ylittää Seinejoen pienen haaran Île de la Citén eteläpuolella. Nykyään se on Saint-Michelin silta.

Kuten suurin osa tuon ajan silloista, myös Change-silta kantoi taloja ja liikkeitä.
Seinin tulvat, jotka eivät ole uusia
Vuosien 1196, 1206 ja 1280 tulvat veivät mennessään kuusi kaartaa. Uudelleen rakennettu silta tuhoutui joulukuun 1296 tulvassa. Vuonna 1280 Seini tulvi jälleen. Gilles Corrozet kirjoitti: »Vuonna kaksituhattakahdeksankymmentä Seini oli Pariisissa niin suuri, että se murskasi Grand-Pontin suuren kaaren, osan Petit-Pontista sekä sulki koko kaupungin sisäänsä niin, ettei sinne päässyt ilman venettä.«

Sitä korvasi uusi Grand-Pont, josta tuli »vaihtajien silta«. Hieman alempana alettiin rakentaa Meuniers-siltaa. 1300-luvulla osa siltaan rakennetuista myllyistä ja rakennuksista kuului Pariisin Notre-Dame-kirkon tuomiokapitulille. Tätä siltaa käytettiin kuninkaan ja hallitsijan juhlallisten saapumisten aikana matkalla Notre-Dameen. Siipikauppiaiden oli silloin päästettävä 200 tusinaa lintuja kulkueen ohittaessa, vastineeksi siitä, että he saivat harjoittaa kauppaa sillalla sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.

Tulvat jatkuivat. Change-silta menetti kaksi pilariaan vuoden 1616 tulvassa. Se tuhoutui lokakuun 23.–24. päivän välisenä yönä vuonna 1621 naapurissa olleen Marchand-sillan tulipalon leviämisen seurauksena.

Kaksi siltaa korvattiin väliaikaisella puusillalla, ennen kuin Change-silta rakennettiin uudelleen jalokiviseppien ja hopeaseppien kustannuksella vuosina 1639–1647.
Change-sillan nimen alkuperä
Tämä silta on saanut nimensä sillalla toimineista rahanvaihtajista ja hopeasepistä, jotka Louis VII määräsi sijoittumaan sinne.

Nykyinen nimensä silta on saanut siitä, että rahanvaihtajat, "kauppakurssien välittäjät", pitivät siellä pöytänsä vaihtaakseen valuuttaa. He valvoivat ja säännöstelivät maanviljelijöiden velkoja pankkien puolesta. Tuolloin jalokiviseppien, hopeaseppien ja rahanvaihtajien liikkeet olivat niin tiiviisti sijoittuneet, että Seine-joki ei ollut enää näkyvissä sillalta.
Vuonna 1647 rakennettu silta ja myöhemmät tulvat
Silta rakennettiin uudelleen vuosina 1639–1647 Androuet du Cerceau’n suunnitelmien mukaan sen asukkaiden kustannuksella: kivisiltaa kannatti seitsemän kaarta ja se oli silloin levein pääkaupungin sillasta (38,6 m). Se vaurioitui kuitenkin pahoin vuosien 1651, 1658 ja 1668 tulvissa.

Rakennettaessa muistomerkkiä, joka kunnioittaa nuoren Ludvig XIV:n sekä hänen vanhempiensa, Ludvig XIII:n ja Anna Itävaltalaisen, kunniaa, pystytettiin sillan päähän oikean rannan puolelle. Tämä muistomerkki korjattiin vuonna 1740, mutta se tuhottiin vuosien 1786 ja 1787 välisenä aikana. Myös sillan kannattamat talot hävitettiin. Taidemaalari Hubert Robert ikuisti niiden purkamisen useissa maalauksissa, joista kaksi on säilytetty Pariisin Carnavalet-museossa.
Heinäkuun vallankumouksen aikana Pont-au-Changella ”Kolmen loistavan päivän” aikana Pont-au-Changen ympäristössä käytiin taisteluita kapinallisten ja sotajoukkojen välillä.
Pont-au-Change vuodelta 1860: nykyinen silta Nykyinen Pont-au-Change rakennettiin vuosina 1858–1860 keisari Napoleon III:n hallituskaudella, ja se kantaa hänen keisillistä monogrammiaan. Työmaiden aikana väliaikainen silta asennettiin molempien rantojen väliin. Uuden sillan kaltaisena, Pont Saint-Michel – joka rakennettiin samaan aikaan – ylittää Seine-joen linjassa vasemman rannan kanssa Île de la Citén vastakkaisella puolella, pääkaupungin eteläosaan päin.

Pont-au-Change, 103 metriä pitkä ja 30 metriä leveä, rakennettiin insinöörien Vaudreyn ja Lagalissierin toimesta vuosina 1858–1860. Se koostuu kolmesta 31 metrin pituisesta kaaresta (aikaisemmat sillat olivat 6–7 metriä leveitä) ja on muodoltaan korin kantta. Se jatkaa Pont Saint-Michelin, kaksosveljensä, linjaa oikean rannan suuntaan.
Pont-au-Changen kirjakauppoja Sijaiten Conciergerien ja Louvren välissä, tällä alueella on myös lukuisia kirjakauppoja läheisillä Seine-joen rantakaduilla. Jo vuodesta 1578 lähtien kirjoja on esillä joen rannoilla. Aiemmin kauppiaat kulkivat kaulassaan roikkuvien kirjojen laatikoiden kanssa. Heiltä on peräisin nimitys "col-porteurs" (kirjakauppiaat). Heitä oli 120 vuonna 1732, ja heidän määränsä kasvoi vallankumouksen jälkeen. Vuonna 1822 heidän ammattinsa tunnustettiin virallisesti. Vuonna 1891 he saivat luvan jättää tavaransa paikoilleen, kun kuuluisat vihreät laatikot ilmestyivät. Kiinnitettyinä rantakiviin lukkojen avulla ne ovat osa Pariisin historiaa.