Rue des Rosiers, juutalaiskorttelissa, nähtävyys
Rosierinkatu on vanha katu Pariisin keskustassa, joka ulottuu itä-länsi-suunnassa vain 303 metriä Saint-Gervais’n kaupunginosassa Marais’n eteläosassa. Katu tunnettiin jo vuonna 1230 nimellä Rosierinkatu läheisten puutarhojen ruusupensaiden vuoksi, jotka kasvoivat Philippe Auguste -muurin varrella.
Huomautus: toinen Rosierinkatu sijaitsi entisen Montmartren kunnan alueella, joka ei vielä kuulunut Pariisiin. Se nimettiin myöhemmin Chevalier-de-la-Barre -kaduksi. Juutalaisyhteisön vahva historiallinen läsnäolo Pariisin Marais’ssa Juutalaisyhteisö on löytänyt turvapaikan Ranskasta jo 1200-luvulta lähtien, ja Pariisissa se asettui asumaan Marais’iin.
Kuten tiedämme, Ranska oli ensimmäinen maa Euroopassa, joka tunnusti juutalaiset täysivaltaisina kansalaisina ja myönsi heille täydet kansalaisoikeudet.
Synagogat, uskonnolliset koulut ja košer-kaupat muodostivat pienen shtetlin (kylän).
Myöhemmin aalto toisensa jälkeen 1881 sekä vuosina 1900–1914 Itävalta-Unionista, Romaniasta ja Venäjältä paenneet juutalaiset asettuivat asumaan Varsovan ghetosta ja vainoja pakoon tulleet aškenasijuutalaiset. He asettuivat jälleen kerran Marais’n kaupunginosaan. Aškenasiyhteisö, jonka äidinkielenä oli jiddiš, oli siellä vahvasti edustettuna, mikä selittää Pletzlin tunnusomaisen kuvan 1900-luvulla. Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että myös sefardiyhteisö oli läsnä. Nykyinen Ferdinand-Duval -katu, joka oli 1400-luvulla erotettu Rue des Rosiers -kadusta, oli aiemmin nimeltään »rue des Juifs«. Se nimettiin uudelleen Ferdinand-Duval -kaduksi vuonna 1900 Dreyfusin tapauksen aikana.
Pletzl eli »pieni paikka» jiddišiksi Kyseessä on juutalaisyhteisön tyypillinen tila, Marais’n juutalaiskortteli. Mutta tämän »paikan» tarkkaa sijaintia Marais’ssa ei ole määritelty tarkasti. Joidenkin mielestä se sijaitsee Saint-Paul-metroaseman ympäristössä. Toisten mukaan se ulottuu Rue des Francs-Bourgeoisin ja Rue de Rivolin välissä. Vielä toisten mielestä Pletzl muodostaa neljän kadun rajaaman alueen: toiselta puolelta Rue des Rosiersin ja Rue du Roi de Sicilen välissä, ja toiselta puolelta Rue Pavéen ja Rue Vieille-du-Templen välissä. Tätä aluetta halkovat kaksi katua: Rue des Écouffes ja aiemmin Rue des Juifs -nimellä tunnettu Rue Ferdinand-Duval. Rue des Écouffes viittaa keskiajan panttilainoittajiin.
Juuri tämä rajanveto löytyy joissakin kartoissa merkittynä.
Ruusujen katu ja kaupunginosan kehitys Ajan myötä Marais oli muuttunut epäterveelliseksi kaupunginosaksi, jossa köyhyys ja tuberkuloosi kukoistivat. Toisen maailmansodan jälkeen jouduttiin tuhoamaan kokonaisia kortteleita.
Kulttuuriministeri André Malraux’n vuonna 1962 käynnistämä Marais’n suojelu- ja kunnostussuunnitelma pelasti kaupunginosan täydelliseltä tuholta. Ruusujen kadulla ja muualla kaupunginosassa entiset, vaatimattomissa oloissa asuneiden perheiden asuintalot kunnostettiin. Lähellä juutalaiskorttelia Salén hotellin 1970-luvulla suorittama kunnostus ja vuonna 1985 samassa hotellissa avatun Picasso-museon perustaminen elvyttivät kaupunginosaa. Kehitys tapahtui vähitellen vuodesta 1962 lähtien.
Seksuaalivähemmistöjen yhteisö, joka oli edelläkävijä, alkoi asettua kaupunginosaan ja kunnostaa asuntoja. Kaksi homobaaria avattiin Ruusujen kadun alaosassa. Juutalaisgheton jälkeen syntyi ”vaaleanpunainen ghetto” seksuaalivähemmistöjen yhteisön myötä. Juutalaisyhteisö kuitenkin säilyi muuttumattomana ja elinvoimaisena.
1990-luvulla kaupunginosan sosiaalinen profiili muuttui. Elintarvikeliikkeet, kalakaupat ja kirjakaupat suljettiin, ja niiden tilalle tulivat trendikkäiden valmisvaatteiden liikkeet.
«Gentrifioitunut», kaupunginosa on menettänyt osan sielustaan, mutta se vetää edelleen puoleensa maailmalta saapuvia matkailijoita. Se nimittäin säilyttää jiddiš-kulttuurin muiston viimeisissä vanhoissa julkisivuissaan. Suojellut julkisivut vaalivat kaupunginosan muistoa.
Täällä voi vielä löytää Rue des Rosiersin, jossa maistellaan parhaita perinteisiä ruokia, kuten omenastrudeleja (leipuri Finkelstajnilta), halloja (Shabbat-riitaleipää Murcianolta) tai vieläpä falafeleja (L’As du falafelissa). Falafelit ovat kasvissyöjille tarkoitettuja voileipiä, jotka valmistetaan paistetusta kikhernepyreenestä.
Rue des Rosiers on edelleen juutalaisyhteisön symbolinen katu, jossa on lukuisia liikkeitä, elintarvikeliikkeitä, kirjakauppoja ja tyypillisiä ravintoloita. 1980-luvulta lähtien luksusliikkeet (vaatteet, hajuvedet, asusteet) ovat asettuneet katuun ja muuttavat hiljalleen sen ilmettä.
Rue des Rosiersin merkittäviä rakennuksia ja muistomerkkejä
Osoitteessa nro 4 sijaitsi kuuluisa hammam, Saint-Paulin hammam-sauna, rakennettu vuonna 1863. Nykyään paikalla on kauppa, josta on jäljellä vain alkuperäinen julkisivu, joka on edelleen koristeltu tekstillä ”HAMMAM SAINT-PAUL - SAUNA - PISCINE”.
Osoitteessa nro 4 bis toimii yksityinen ammattikoulu, École du Travail, jonka on perustanut Israelilainen consistorio. Koulu maksoi kovan hinnan natsien barbaarisuudesta, mistä muistolaatta todistaa.
Osoitteessa nro 7 toimi kuuluisa ravintola, jonka piti Jo Goldenberg ja joka tunnettiin perinteisestä juutalaisesta keittiöstä. Ravintola suljettiin vuonna 2006.
Osoitteessa nro 10 oleva käytävä johtaa Rosiers–Joseph-Migneret -puutarhaan, josta näkyy paikoin vielä Filip II Augustuksen muurien jäänteitä.
Osoitteessa nro 16 rakennus kuuluu nykyään OPAC:lle, ja sen pihalta voi nähdä yksityispalatsin jäänteitä, portaalin sekä naamion. Julkisivulla sijaitsee leipomo, joka rajoittuu entiseen Psaumes-ravintolaan, nykyään ”sosiaaliseksi kahvilaksi” muuttuneeseen tilaan, jota ylläpitää Lapsenapu-työ.
Osoitteessa nro 17 sijaitsee 17 Rue des Rosiersin synagoga, yksi kadun kahdesta synagogasta; toinen on osoitteessa nro 25.
Osoitteessa nro 22 toimi 1900-luvun alussa sosiaalinen ravintola, Au fourneau économique (nykyisten Ruokakassojen edeltäjä).
Osoitteessa nro 23 on 1600-luvun yksityispalatsi. Vuonna 1650 se kuului eräälle Genlis-nimiselle henkilölle, ja vuonna 1750 se oli everstiluutnantti d’Estatin hallussa.
Osoitteessa n:o 25 toimi aiemmin Émounan lihakauppa, nykyään automaattipesula, joka on säilyttänyt alkuperäiset rautaosat. Osoitteessa n:o 26 asui Yvette Feuillet (25. tammikuuta 1920 – 6. heinäkuuta 1943), FFI:n sotilasarvoltaan kersantti, vastarintaliikkeen jäsen, joka karkotettiin ja murhattiin Auschwitzissa. Hänet mainittiin postuumisti vastarintajärjestyksessä. Osoitteessa n:o 27 toimii leipomo, joka on tarjonnut aškenasien erikoisuuksia vuodesta 1865 lähtien. Osoitteessa n:o 34 asui Louis Shapiro (28. maaliskuuta 1913 – 30. huhtikuuta 1944), vastarintaliikkeen jäsen ja FTPF:n komentaja, joka ammuttiin Mont-Valérienissä. Rakennuksen oven yläpuolelle on kiinnitetty muistolaatta hänen kunniakseen. Vuonna 1925 osoitteessa n:o 40 toimi moderni lihakauppa, Maison Skoïknit. Vuodesta 2006 lähtien siellä on ollut valmisvaatekauppa.
Vuodesta 1979 lähtien, jolloin ravintola avattiin ja julisti tuoneensa Ranskaan falafelien myynnin ja syömisen – hernekeitosta paistettuja kasvisvoileipiä – on Rue des Rosiers liitetty tähän erikoisuuteen: useat ravintolat kilpailevat asiakkaista.
Rue des Rosiersin terrori-isku 9. elokuuta 1982
Vuonna 1982 terrori-isku kohdistui Goldenberg-ravintolaan osoitteessa 7 Rue des Rosiers. Kuusi ihmistä sai surmansa ja 22 loukkaantui. Palestiinalaiseen Fatah–Abu Nidalin vallankumousneuvostoon yhdistetty verilöyly järkytti syvästi Ranskaa. Goldenberg-ravintolan sulkeminen vuonna 2007 merkitsi myös symbolista päivämäärää Rue des Rosiersin sosiaalisessa muutoksessa.