Pompidou-keskus – Nykyaikainen ja nykytaide: Rakennukset ja kokoelmat

Pompidou-museo: mihin se palvelee?
Pompidou-museo, virallisesti Kansallinen Georges-Pompidoun taide- ja kulttuurikeskus (CNAC), on monialainen laitos, jonka perustamisen tahtoi presidentti Georges Pompidou. Sitä kutsutaan myös yleisesti nimellä ”Centre Pompidou” tai lempinimeltään ”Beaubourg”.

Museo on omistettu nykyaikaiselle ja nykytaiteelle, jossa kuvataiteet kohtaavat kirjat, piirustukset, musiikin, näyttämötaiteet, nuorille suunnatut aktiviteetit sekä elokuvan.

Se sijaitsee ”Kellokorttelissa”, Marais’n korttelin länsipuolella, 150 metrin päässä Pariisin kaupungintalosta, 500 metrin päässä Sainte-Chapelista, Kellotorrista, Notre-Dame de Parisista ja Île de la Citéltä sekä 700 metrin päässä Louvren museosta.
Kansallinen nykyaikaisen taiteen museo
Museossa toimii Kansallinen nykyaikaisen taiteen museo, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu 1900- ja 2000-luvun taidekokoelmistaan. Suurten taiteilijoiden teokset on esillä kronologisesti kahdessa eri tilassa: modernin ajan taide 1905–1960 (Matisse, Picasso, Dubuffet ym.) sekä nykytaide 1960-luvulta tähän päivään (Andy Warhol, Niki de Saint Phalle, Anish Kapoor ym.). Näiden pysyvien kokoelmien lisäksi museon ylimmässä kerroksessa järjestetään ympäri vuoden kansainvälisesti tunnettuja näyttelyitä, joista avautuu henkeäsalpaava panoraamanäkymä Pariisin keskustaan ja sen kattoihin. Museossa voi viettää kokonaisia päiviä tutustumalla pysyviin ja lukuisiin vaihtuviin näyttelyihin, syömällä Georges-ravintolassa, opiskelemalla Tiedotusmateriaalikirjastossa sekä kävelemällä museokaupassa. Päärakennuksen juurella, ulkopuolisella aukiolla (pääsisäänkäynnin edessä), sijaitseva Brancusin ateljee esittelee tämän merkittävän modernin veistotaiteen uranuurtajan ainutlaatuisen teosvalikoiman.
Edistyksellinen rakennus, rakentaminen ja kiista
Rakennus edustaa 1900-luvun arkkitehtuuria, tunnistettavissa ulkoisista portaikoistaan ja valtavista värikkäistä putkistaan. Museorakennuksen rakentamisessa sovellettiin uutta konseptia, jossa kantava rakenne siirrettiin rakennuksen ulkopuolelle, jättäen sisätilat täysin vapaiksi ja muunneltaviksi kerroksittain.

15. heinäkuuta 1971 kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun tuomaristo, jota johti Jean Prouvé, valitsi 681 ehdotuksen joukosta Renzo Pianon, Richard Rogersin ja Gianfranco Franchinin suunnitelman. 2. helmikuuta 1977 museo avasi ovensa yleisölle.

Pompidou-keskuksen arkkitehtuuri on toki hyvin kiistelty: putket, liukuportaat, metalliset kävelysillat – kaikki perinteisesti piilotettu on täällä näkyvillä kaikille. Keskusta on saanut pilkkanimiä kuten ”putkineitsyt” tai ”Pompidolium”. Sitä on moitittu ”taidehangaariksi”, ”kaasutehtaaksi”, ”öljynjalostamoksi”, ”kulttuuriseksi roskalavaksi” tai ”avantgardistiseksi syyläksi”. Syyttäjien mukaan kyseessä on kalliiksi tullut hanke, joka heti avajaisissaan nielaisi 120 miljoonaa frangia – seitsemäsosa Ranskan kulttuuribudjetista. Silti keskus ja sen provokatiivinen arkkitehtuuri ovat saavuttaneet valtavan suosion.
Pompidou-keskus Pariisin sydämessä
Pompidou-keskus sijaitsee Saint-Merri -kaupunginosassa Pariisin 4. arrondissementissa, lännessä Hallesin ja idässä Marais’n kaupunginosien välissä. Se avattiin 31. tammikuuta 1977, ja vuonna 2019 siellä kävi 3 273 867 vierailijaa. Keskuksen lisäksi siellä on merkittäviä väliaikaisia näyttelytiloja, teatteri ja elokuvateatteri sekä julkinen tietokirjasto Bpi, joka oli ensimmäinen julkinen lukukirjasto Euroopassa. Rakennuksen edessä olevan pääaukeaman, Piazza’n, molemmin puolin sijaitsevat Ircam (äänitutkimus- ja musiikkikeskus) ja Atelier Brancusi.
Museon projektista, menneisyydestä ja tulevaisuudesta
Loppuvuodesta 1997, 20 toimintavuoden jälkeen, keskus suljettiin täydellistä remonttia varten. Työt kestivät 27 kuukautta ja maksoivat lähes 576 miljoonaa frangia (88 miljoonaa euroa), joista valtion osuus oli 482 miljoonaa. Renzo Pianon johdolla toteutettu remontti lisäsi pinta-alaa 8 000 neliömetrillä ja uudelleenjärjesti tilat ja tilavuudet. Avajaisten jälkeen 1. tammikuuta 2000 menestys oli heti käsillä: 80 000 vierailijaa yhden viikonlopun aikana. Yleisö sai tutustua uusiin palveluihin, uudelleen järjestettyihin saleihin ja tilavampiin tiloihin. Ensimmäisen remontin 21 vuotta myöhemmin toinen peruskorjaus, joka vaatii rakennuksen täydellisen sulkemisen kolmeksi vuodeksi, on suunniteltu vuosille 2023–2027.
Pompidou-keskuksen mittasuhteet
Päärakennus on 166 metriä pitkä, 45 metriä leveä (60 metriä ulkoportaiden kanssa) ja 42 metriä korkea (52 metriä Piazza’n puolella). Siinä on kahdeksan julkisesti käytettävissä olevaa kerrosta, joista kukin on 7 500 neliömetrin kokoinen. Kaksi kerrosta on kellarissa (-1 ja 0), kadun taso on ensimmäisen kerroksen tasolla. Näin hyötypinta-ala on noin 45 000 neliömetriä, kun huomioidaan Forum-tilan ja 5. ja 6. kerroksen sisäpihojen tyhjät tilat, jotka vastaavat yhden kerroksen pinta-alaa. Kuitenkin rakennus on todellisuudessa 103 305 neliömetrin kokoinen kymmenessä kerroksessa, kun mukaan lasketaan tekniset tilat ja Piazza’n alla olevat pysäköintitilat sekä Atelier Brancusin ja Ircamin 600 neliömetrin tilat. Kerrosten välinen korkeus on seitsemän metriä, paitsi Forumissa, jonka katto on kymmenen metrin korkeudella.

Jokainen taso muodostaa näin 7 500 neliömetrin (8 969 neliöjaardin) laajan, täysin muunneltavan tasanteen, sillä rakennuksen kantava rakenne sekä kaikki tekniset putkistot on sijoitettu rakennuksen reunoille. Tämä antaa rakennukselle tunnusomaisen hahmon, jota jotkut kriitikot ovat verranneet öljynjalostamoon kaupungin sydämessä. Kaikki pystysuuntaiset liikenneväylät – sekä ihmiset että nesteet – on sijoitettu julkisivulle: ulkopuolella näkyvät värikkäät putket ovat rakennuksen erityispiirre. Ilmastointiputket ovat sinisiä, vesiputket vihreitä ja sähkökaapelit keltaisia. Hissit ovat punaisia. Valkoiset putket puolestaan vastaavat maanalaisten osien ilmanvaihtokanavia. Jopa rakennetta muodostavat metallipalkit ovat näkyvissä.
Pompidou-keskus ja löydettävät tilat
Keskuksen päärakennus sisältää seuraavat tilat ja toiminnat:

Kansallinen nykytaiteen museo (Mnam) ja Teollisen luomisen keskus. Mnam, jonka kokoelmiin kuuluu 18 710 neliömetrin näyttelytilat, esitteli vuonna 2019 pysyvässä näyttelyssään 1 699 teosta yhteensä 113 675 teoksesta (eli 1,5 %).

Julkinen tiedon kirjasto (Bpi) Bpi tarjoaa 2 200 paikkaa 10 400 neliömetrin tiloissa, joissa on 380 000 vapaasti lainattavaa dokumenttia, kielikirjasto sekä levysoitin- ja äänitteiden kuuntelutila;

Päärakennuksen ulkopuolella, välittömässä läheisyydessä, löydät seuraavat kohteet:

Brancusin ateljee Piazza- eli Georges-Pompidou-aukiolla. Brancusin 600 neliömetrin studio on uskollinen rekonstruktio kuvanveistäjä Constantin Brâncușin ateljeesta, joka sijaitsi peräkkäin osoitteissa 8 ja 11 Ronsin-käytävässä (75015) ja jonka taiteilija testamenttasi valtiolle vuonna 1956. Osa ateljeesta rekonstruoitiin vuonna 1962 Mnam-kokoelmiin, minkä jälkeen se sijoitettiin Palais de Tokyoon. Vuonna 1977 ateljee rakennettiin uudelleen kokonaisuudessaan Pompidou-keskuksen eteen. Vuonna 1997 arkkitehti Renzo Piano toteutti nykyisen rekonstruktion;

Ircam (Akustisen tutkimuksen ja musiikin koordinaatioinstituutti) Stravinsky-aukiolla Erityinen rakennus toimii Akustisen tutkimuksen ja musiikin koordinaatioinstituutin (Ircam) kotipaikkana, ja siinä on vaihtelevan kapasiteetin ja akustisen tilan sali, studioita, kaiuton huone sekä mediateekki. Stravinsky-aukio on koristeltu Jean Tinguelyn ja Niki de Saint Phallen suihkulähteellä

Kadun taiteilijat Piazza-aukiolla ja Stravinsky-suihkulähde Kadun taiteilijat viihdyttävät Georges-Pompidou-aukion (tunnetaan myös nimellä Piazza Beaubourg) – museon vastapäätä sijaitsevaa tilaa. Naapurissa sijaitseva vesiallas esittelee suihkulähteitä, jotka koostuvat Tinguelyn (metalliset rakenteet) ja Niki de Saint Phallen (värikkäät muodot) liikkuvista veistoksista. Tämä suihkulähde (Stravinsky-suihkulähde) on *in situ* -teos, sillä taiteilijat suunnittelivat sen nimenomaan tähän paikkaan. Se symboloi musiikkia (veden tai liikkuvien mekanismien ääniä) ja sijaitsee lähellä Akustisen tutkimuksen ja musiikin koordinaatioinstituuttia (Ircam).

Pompidou-keskus: monitieteinen museo Pompidou-keskus on monitieteinen. Siellä on 120 000 teosta seuraavilla aloilla:

Arkkitehtuuri Graafiset taiteet Kirjasto Elokuva Muotoilu Piirustus Huonekalut Multimedia Musiikki Maalaus Valokuvaus Veistos Näyttämötaiteet Kaupunisuunnittelu

Pompidou-keskus, joka on omistettu 1900- ja 2000-luvuille Se on Euroopan suurin nykytaiteen ja nykytaiteen näyttely:

Fauvismin (1900-luku) Kubismi (1900-luku) Modernismi (1900-luku) Ekspressionismi (1900-luku) Futurismi (1900-luku) Dadaismi (1900-luku) Surrealismi (1900-luku) Abstraktio (1900-luku) Liike (1900-luku) Nykyaikainen (1900–2000-luku)

Maailman museoista lainattuja mestariteoksia on palannut Pariisiin uudelle kierrokselle nimeltä #PompidouVIP (Very Important Pieces), joka tarjoaa yleisölle matkan 1900- ja 2000-luvun taiteen tunnetuimpien taiteilijoiden maailmaan.

Tämän kävelyn museoiden tasoilla 4 ja 5 kautta Centre Pompidou tarjoaa yleisölleen elämyksellisen kokemuksen, joka avaa muodollisten ja esteettisten tutkimusten lankoja, jotka ovat perustaneet modernin ja nykytaiteen.
Centre Pompidou: interaktiivinen kartta eksymisen välttämiseksi!
Klikkaa linkkiä »Plan du musée Pompidou«. Saat kerros kerrokselta jaetut näkymät helpottamaan suuntautumista ja löytämään etsimäsi.