Jacques de Molayn muistomerkki Vert-Galantin aukealla

Jacques de Molayn muistomerkki kunnioittaa Temppeliherrain ritarikunnan suurmestarin traagista loppua roviolla.
Temppeliherra Jacques de Molayn polttaminen roviolla
18. maaliskuuta 1314 Jacques de Molay, Temppeliherrain suurmestari, joka oli ollut vangittuna seitsemän vuotta Filip IV Kauniin järjestämän suuren pidätyksen jälkeen, vietiin Cité-saarelle Notre-Dame-katedraalin eteen. Siellä hänen oli määrä kuulla oikeuden tuomio yhdessä Normandian prioorin Geoffroy de Charnayn sekä kahden muun temppeliherran, Hugues de Payraudin ja Geoffroy de Gonnevillen kanssa. Tuomioistuin tuomitsi hänet elinkautiseen vankeuteen "harhaopin ja siveettömien käytäntöjen" vuoksi.

Vaikka hän ei ollutkaan kieltänyt tunnustustaan kuudessa vangitsemisen vuodessa (todennäköisesti kidutuksen alaisena), suurmestari protestoi tuomiotaan vastaan väittäen olevansa syytön syytöksiin ja olevan uhrina Filip IV Kauniin ja paavi Klemens V:n juonittelemasta salaliitosta. Nämä sanat toisti myös hänen lähin miehensä, Geoffroy de Charnay. Molemmat tiesivät, että protestointi johtaisi huomattavasti ankarampaan rangaistukseen: koska he olivat luopuneet uskostaan, heitä ei enää suojellut paavi, ja heidät tuomittaisiin roviolle.

Heidät todella poltettiin elävältä samana päivänä suunnilleen nykyisen Henrik IV:n patsaan kohdalla, siis Pont-Neuf-sillalla – joka toki ei ollut olemassa tuolloin, sillä se rakennettiin vasta lähes kolme vuosisataa myöhemmin.
Mutta temppeliherrojen tarina ei pääty tähän…
Tapahtuman silminnäkijänä ja ajan kronikoitsijana toimineen Geoffroy de Parisin mukaan Jacques de Molayn viimeiset sanat roviolla olivat:

« Näen tässä tuomioni, jossa minulla on vapaus kuolla vapaana. Jumala tietää, kuka on tehnyt väärin, kuka on syntiä tehnyt. Jumala tietää, kuka on tehnyt väärin, kuka on syntiä tehnyt. Voi niitä, jotka ovat meidät tuominneet väärin: Jumala kostakoon kuolemamme. »

Mutta kuuluisimman legendan mukaan (1), kun Jacques de Molay kuolemaisillaan roviolla, hän kirosi kiduttajansa, kuningas Filip Kauniin ja paavi Klemensin sekä Guillaume de Nogaret’n, joka oli pidättänyt temppeliherrat ja toimittanut heidät oikeuden eteen:

« Paavi Klemens!… Ritari Guillaume!… Kuningas Filip!… Vuoden kuluessa minä kutsun teidät Jumalan tuomioistuimen eteen vastaamaan tekoistanne! Kirotut! Kirotut! Kirotut! Kirotut teidän sukuenne kolmannentoista polven ajan!

(1) Tämä legenda innoitti Maurice Druonin kirjoittamaa seitsemänosaista historiallista romaanisarjaa *Kirotut kuninkaat*, joka julkaistiin vuosina 1955–1977. Seitsenosainen saaga sekä sen televisiosovitukset saavuttivat valtavan suosion. Ne ovat vaikuttaneet merkittävästi Jacques de Molayn ja hänen kirouksensa yleistymiseen.
Jacques de Molayn kirouksen historia ja mitä historia meille kertoo
Jäljellä oleva osa kuuluu historialliselle todellisuudelle.

Paavi Klemens, joka oli jo sairas, kuoli muutamia viikkoja myöhemmin, 20. huhtikuuta 1314;
kuningas Filip IV Kaunis kuoli 23. marraskuuta 1314;
ja Guillaume de Nogaret oli jo ollut kuolleena vuosi.

Tämän jälkeen Capeting-suvun kuninkaalliseen perheeseen iski sarja onnettomuuksia, joista kuuluisin oli kuninkaan kahden miniän aviorikos (Neslen tornin tapaus Conciergeriessä).

Filip IV:n kolmesta pojasta kaksi kuoli nuorina, jättäen valtaistuimen ilman miespuolista perillistä. Tämä johti vuonna 1328 dynastiseen ristiriitaan Ranskan kruununperimyksestä Kaarle IV Kauniin kuoltua, hänen viimeisenä poikanaan. Tämä tapahtuma laukaisi satavuotisen sodan.

Capeting-suvun jälkeläisten (suvun) puolella huomattiin seuraavissa sukupolvissa lukuisia odottamattomia kuolemia (vaikkakin ihmiset kuolivat silloin yleisesti nuorina ja helposti).

Kirouksen kolmannentoista sukupolven osalta jotkut historioitsijat arvelevat, että Ludvig XVI, jonka mestattiin giljotiinilla, oli kirouksen kolmastoista jälkeläinen Filip IV:n jälkeen. Tosiasiassa, jos lasketaan tarkkaan, kolmannentoista sukupolven muodostaisivatkin Ludvig XIV:n lapset.

Temppeliherra Jacques de Molayn muistomerkki

Temppeliherrojen ja -järjestön loppu oli alkanut jo ennen 18. maaliskuuta 1314. Kirjallisuus on usein muistuttanut 11. toukokuuta 1310 tapahtuneesta dramaattisesta roviosta, jossa poltettiin 54 temppeliherraa. Kuitenkin se, mitä muistetaan tältä barbaariselta ajalta temppeliherroja kohtaan, on Jacques de Molayn polttaminen roviolla lähellä Square-du-Vert-Galant -aukiota.

Square-du-Vert-Galant -aukiolla on nähtävissä muistolaatta, niin sanottu Temppeliherra Jacques de Molayn muistomerkki. Se muistuttaa siitä, että tässä paikassa poltettiin elävältä 18. maaliskuuta 1314 "Temppelin ritarikunnan viimeinen suurmestari" Jacques de Molay.