Yhdysvaltain suurlähetystö Ranskassa

Yhdysvaltojen suurlähetystö Ranskassa on Yhdysvaltojen diplomaattinen edustusto Ranskan tasavallan suhteen. Se sijaitsee osoitteessa avenue Gabriel 2, Pariisin 8. arrondissementissa. Se on ympäröity avenue Gabrielin ja Champs-Élysées -kaduilla, Boissy-d’Anglas -kadulla sekä Place de la Concorde -aukeaman koilliskulmalla. Naapurustossa sijaitsevat myös Crillon-hotelli (5*) ja Élysée-palatsi.

Yhdysvaltojen diplomaattinen edustusto Ranskassa vuodesta 1779 lähtien

Ranska oli ensimmäinen maa, joka tunnusti (ja taloudellisesti tukenut) Yhdysvaltoja, jotka olivat sodassa Isoa-Britanniaa vastaan. Yhdysvaltojen ensimmäinen edustaja oli Benjamin Franklin (1779–1785), yksi itsenäisyysliikkeen neuvottelijoista, joka oli neuvotellut Ranskan Ludvig XVI:n kanssa jo vuodesta 1776 lähtien. Häntä seurasivat itsenäisyysliikkeen suurmiehet: John Adams, Thomas Jefferson ja James Monroe.
Tämän kauden jälkeen toimi 29 täysivaltaista ministeriä vuoteen 1893 asti, jonka jälkeen heitä seurasi 39 täysivaltaista lähettilästä Ranskassa. Vuodesta 2022 lähtien suurlähettiläänä on toiminut Denise Campbell Bauer.

Yhdysvaltojen suurlähetystö Pariisissa vuoteen 1932 saakka

Oltuaan toiminnassa Ranskassa suurlähetystö on vaihtanut osoitettaan kymmenkunta kertaa. Yhdysvaltain kongressin asetus vuodelta 1926 antoi vuonna 1928 luvan ostaa Place de la Concorde -aukeaman luoteiskulmassa sijainnut rakennus, Grimod de La Reynièren hotelli. Huonokuntoisena ja useita kertoja rumasti muutettuna, erityisesti 1800-luvulla, se purettiin vuonna 1932.
Pian tämän jälkeen komissio valitsi newyorkilaisen Delano & Aldrich -arkkitehtitoimiston suunnittelemaan rakennuksen, joka sopisi yhteen Louis XV:n ajan arkkitehti Jacques-Ange Gabrielin suunnitteleman aukeaman tyylin kanssa.
Uuden rakennuksen piti muodollisesti vastata Place de la Concorde -aukeaman toisella puolella, koilliskulmassa sijaitsevaa Saint-Florentinin hotellia, joka oli Rothschildin suvun omistuksessa. Jälkimmäinen oli sodan aikana otettu saksalaisten laivaston käyttöön, palautettu sodan jälkeen ja vuokrattu Yhdysvaltain hallitukselle vuonna 1948.

Yhdysvaltojen uusi suurlähetystö rakennettiin vuonna 1932

Vuonna 1932 puhuessaan ensimmäisen kiven muurausseremoniassa suurlähettiläs Walter Evans Edge näki tämän arkkitehtonisen yhteensopivuuden symboloivan ranskalais-amerikkalaisen harmonian merkitystä: »Kun tämä rakennus on valmis, se täydentää Ludvig XV:n arkkitehti Jacques-Ange Gabrielin suunnitelmia, ja siten se edistää Place de la Concorde -aukeaman, Pariisin romanttisen sydämen, symmetriaa ja täydellisyyttä. Olkoon se myös […] osaltaan ranskalais-amerikkalaisten suhteiden täydellisyyden ja symmetrian tukemisessa.«
Kaikki suurlähetystöön ja konsulaattiin suoraan kuuluvat palvelut on keskitetty osoitteeseen avenue Gabriel 2, joka on käyttänyt myös Saint-Florentinin hotellia (jossa Talleyrand kuoli vuonna 1838), jonka Yhdysvallat osti vuonna 1950. Siellä toimii edelleen George C. Marshall -keskus, joka on ollut vuodesta 2008 lähtien vuokralla Jones Day -asianajotoimiston kanssa.
Vuonna 2021 suurlähetystössä työskenteli lähes 600 henkilöä. Ennen Covid-19-pandemiaa siellä vieraili vuosittain 3 000 amerikkalaista, joista 100–150 oli merkittäviä henkilöitä.
Vuodesta 2005 lähtien suurlähetystön katolla on ollut televiestintäspiontiasema, joka kuuluu Special Collection Service -organisaatiolle, kuten monilla muillakin Yhdysvaltojen suurlähetystöillä maailmassa.

Ranskan ja Yhdysvaltojen diplomaattiset suhteet

Diplomaattiset suhteet maiden välillä ovat jatkuneet katkeamattomina Benjamin Franklinin ajoista lähtien. Vaikka Ranskassa on ollut lukuisia vallankumouksia ja hallintomuutoksia (viisi tasavaltaa, kaksi keisarikuntaa, Bourbon-restauraatio, Bourbon-monarkia ja heinäkuun monarkia), ainoastaan marraskuun 1942 ja lokakuun 1944 välisenä aikana suhteet olivat katkenneet.

Vichyn hallituksen perustamisen (marsalkka Pétainin valtaoikeuksien myöntäminen 10. heinäkuuta 1940) jälkeen Yhdysvallat tunnustivat tämän hallituksen ja jopa tarjosivat marsalkalle henkilökohtaista autoa (Pontiac) hänen päivittäisiin liikkumistarpeisiinsa.
Suurlähettiläs William D. Leahy (1941–1942) kutsuttiin takaisin toukokuussa 1942, ja Yhdysvaltain suurlähetystö asetettiin Somerville Pinkney Tuckin johtoon, jonka tehtävänimike oli ja asiainhoitaja 8. marraskuuta 1942 saakka. Tuona päivänä Yhdysvaltain ja Ranskan diplomaattisuhteet katkesivat Yhdysvaltain joukkojen noustua maihin Pohjois-Afrikassa.

Tänä aikana Yhdysvallat ei ottanut yhteyttä eikä tunnustanut kenraali de Gaullen johtamia rakenteita vuosina 1940–1944. Tiedetään, että presidentti Roosevelt suosi mieluummin kenraali Giraudia, joka oli sovittelevampi.
Ranskan ja Yhdysvaltain diplomaattisuhteet palautettiin vasta 23. lokakuuta 1944. Yhdysvaltain uuden suurlähettilään Jefferson Caffery:n valtakirjojen luovutus tapahtui kenraali de Gaullen vastaanotettavaksi, joka toimi tuolloin Ranskan väliaikaisen hallituksen presidenttinä.

Yhdysvaltain liittovaltion hallinnon omistamia eri kohteita.

Pontalban hotelli – Yhdysvaltain suurlähettilään residenssi (41, rue du Faubourg-Saint-Honoré, 8. arrondissementti, Pariisi)
Yhdysvaltain pysyvä edustusto OECD:ssä (12, avenue Raphaël, 16. arrondissementti, Pariisi)
Amerikkalainen kulttuuri- ja taidekeskus (34, avenue de New-York, 16. arrondissementti, Pariisi)
Amerikkalainen kirjasto Pariisissa (10, rue du Général-Camou, 7. arrondissementti, Pariisi)
Amerikkalainen säätiö Pariisin kansainvälisen yliopistokaupungin alueella (15, boulevard Jourdan, 14. arrondissementti, Pariisi)
Hôtel Saint-Florentin (2, rue Saint-Florentin, 1. arrondissementti) kuuluu myös Yhdysvaltain liittovaltion hallinnolle. Kevääseen 2007 saakka siellä toimi konsulaatti, julkisten asioiden osasto, Internal Revenue Service (IRS) sekä sotilasyhteistyötoimisto (ODC), jotka ovat nykyään osoitteessa 2, avenue Gabriel. Nykyään rakennuksessa toimii George C. Marshall -keskus ja vuodesta 2008 lähtien lakitoimisto Jones Day.