Théâtre des Champs-Élysées, paikka jota et voi jättää väliin klassisen musiikin ystäville

Teatteri Champs-Élysées sijaitsee osoitteessa 15 avenue Montaigne, Pariisin 8. arrondissementissa, ja se avattiin 2. huhtikuuta 1913. Se sijaitsee aivan Champs-Élysées -kadun läheisyydessä.
Teatteri Champs-Élysées ja sen omistaja, joka ei noudata perinteisiä tapoja
Kummallinen paradoksi: yksityisenä teatterina aloittanut Théâtre des Champs-Élysées on ollut vuodesta 1970 lähtien Caisse des dépôts et consignationsin (julkinen pankkilaitos, joka muun muassa rahoittaa julkisia investointeja) omistuksessa. Se omistaa rakennuksen (osoitteessa 15 avenue Montaigne, joka käsittää myös Maison Blanche -ravintolan sekä cabaret-ravintola Le Mankon) ja toimii sen pääasiallisena mesenaattina varmistaakseen teatterin taloudellisen tasapainon.
Vuonna 1913 arkkitehtuuriltaan hillityn ja tiukan tyylin edustajana rakennettua rakennusta pidetään yhtenä ensimmäisistä art deco -tyylin edustajista. Sen suunnittelijoina olivat Auguste Perret, Antoine Bourdelle ja Henry Van de Velde.
Teatteri, kolme saliota
Rakennuksessa on itse asiassa kolme saliota: Théâtre des Champs-Élysées (1 905 paikkaa), Comédie des Champs-Élysées (601 paikkaa) ja Studio des Champs-Élysées (230 paikkaa).
Teatterin sisätilojen koristeluun kuuluu muutamia Bourdellen töitä (pronssit ja freskot). Maurice Denis suunnitteli sen kupolin (1910–1912): *Kreikkalainen tanssi*, *Ooppera*, *Sinfonia*, *Lyyrisen draaman*, jotka on erotettu toisistaan medaljongeilla, joissa on kuvia *Kuorosta*, *Orkesterista*, *Sonaatista* ja *Urusta*. Myös taidemaalarit Édouard Vuillard, Ker-Xavier Roussel, Jacqueline Marval ja Raphaël Drouart osallistuivat koristeluun.
Pieni kertomus: valtioneuvosto päätti 16. joulukuuta 1994, että rakennuksessa teatterin kanssa jaetussa tilassa sijaitsevan ravintolan 1 000 neliömetrin laajennus vaatii rakennusluvan eikä pelkästään ilmoitusta töistä. Tätä ei kuitenkaan ole koskaan tehty. Ravintolaa ei siis ole olemassa virallisesti.
Klassisen musiikin tärkeä paikka
Teatteri Champs-Élysées on yhdessä Salle Pleyelin, Cité de la musiquen ja Salle Gaveaun kanssa yksi Pariisin klassisen musiikin tärkeimmistä paikoista. Sinne on vieraillut lukuisia ulkomaisia sinfoniaorkestereita, ja Ranskan kansallinen orkesteri on nykyään residenssisoittajana.
Tässä salissa kaksi maailman ensiesitystä aiheutti skandaalin: ensimmäinen oli Igor Stravinskyn *Kevätuhri* -teoksen ensiesitys 29. toukokuuta 1913 Pierre Monteux’n johdolla, joka herätti suuttumusta. Yleisö alkoi jopa tapella. Toinen oli ensimmäisen ”sekoitetun” musiikkiteoksen (soittimille ja elektroakustisille laitteille) ensiesitys: Edgard Varèsen *Aavikot* 2. joulukuuta 1954, jossa Pierre Henry vastasi magneettinauhoista ja Hermann Scherchen toimi kapellimestarina. Teoksen keskeytykset aiheuttivat vihellyksiä, naurua ja buuauksia. Skandaali oli verrattavissa *Kevätuhriin* 41,5 vuotta aiemmin.
Paljon myöhemmin, 26. huhtikuuta 2012, Kurt Masur, joka oli kutsuttu johtamaan Ranskan kansallista orkesteria (hän oli ollut sen kunniakapellimestari) Théâtre des Champs-Élysées’ssa, ohjelmoi lähetyksen, joka lähetettiin suorana France Musiquessa. Hän kompastui lavalle, vaikka oli suojattu turvarakenteella, ja kaatui taaksepäin ensimmäisen rivin yleisön eteen. Ambulanssilla Hôpital Georges-Pompidou’hon vietynä tutkimuksissa havaittiin lieviä vammoja.
Joséphine Baker, *La Revue nègre* ja Théâtre des Champs-Élysées
Vuonna 1925 taloudellisten vaikeuksien vuoksi suuri sali muutettiin musikaalisaliksi, ja lokakuussa ohjelmistossa oli uusi vetonaula: *Black Birds* sekä *La Revue nègre* -tanssijat. Heidän joukossaan oli nuori musta nainen, joka oli vaatettuna vain vihreisiin höyhenisiin hameeseen, lyhyeksi leikattuihin hiuksiin ja jotka oli litistetty päähän – hän aiheutti sensaation. Kyseessä oli tanssija Joséphine Baker.
Joidenkin mielestä tämä oli skandaali. Lehtimies Robert de Flers kirjoitti: »Palaamme apinaan nopeammin kuin olimme sieltä nousseet.» Bakerilla oli kuitenkin ihailijoitaan, muun muassa taidemaalari Pablo Picasso, joka esitteli hänet ympäri Eurooppaa.
Saint Louisissa, Missourissa syntynyt Joséphine Baker, jonka äiti oli valkoinen ja isä musta, nousi tanssin avulla ohi yhteiskunnallisen asemansa.

Toisen sali Théâtre des Champs-Élyséesistä: Comédie des Champs-Élysées
Teatteri avattiin 3. huhtikuuta 1913 ensi-illalla Henry Kistemaeckersin näytelmästä *L’Exilée*, jota seurasi Mistinguettin tähdittämä revyy *En douce* Jean Bastian käsikirjoittamana. Vuonna 1914 teatterissa esitettiin uudelleen Paul Claudelin näytelmä *L’Annonciation faite à Marie*, ohjaajana Lu. Tämän jälkeen teatterista on tullut komedianäytelmien koti.
Heinäkuussa 1926 siellä järjestettiin Ranskan ensiesitys saksalaisesta animaatioelokuvasta *Les Aventures du prince Ahmed* (suom. *Prinssi Ahmedin seikkailut*), jonka oli ohjannut Lotte Reiniger. Kyseessä oli pioneeriteos animaatioelokuvan alalla.
Studio des Champs-Élysées: kokeellisen teatterin näyttämö
Vuonna 1923 teatterinjohtaja Jacques Hébertot päätti muuttaa Galerie Montaigne -galleriaa (jossa oli järjestetty muun muassa Modiglianin ensimmäinen näyttely sekä dadaismin ensimmäiset tapahtumat) kokeellisen teatterin saliksi. Studio des Champs-Élysées annettiin Louis Jouvet’n taiteelliseen johtoon, myöhemmin Kommisarjevskille sekä Gaston Batylle, joka toimi tehtävässä 28. maaliskuuta 1924 – 14. huhtikuuta 1928.
Vuodesta 1966 lähtien Comédie des Champs-Élyséesin johtajina ovat toimineet Claude Sainval, Guy Descaux, Jacqueline Cormier, Michel Fagadau (jota avusti Viviane Elbaz vuosina 1997–2005) sekä Stéphanie Fagadau-Mercier.