Rue de l'Abreuvoir Montmartressa, rauhallinen, romanttinen, ajastaan irrottautunut

Kadun Abreuvoir sijaitsee Montmartren kukkulalla Pariisissa, 18. arrondissementin Grandes-Carrières-kaupunginosassa. Sillä on hillitty ja maalaismainen viehätys. Se on todennäköisesti Montmartren eniten kuvattuja katuja useista syistä: vaaleanpunaisesta talosta numerossa 2 sekä näkymästä Sacré-Cœuriin Brouillardsin käytävältä ja Dalidan aukiolta.

Kadun historia: vuodelta 1325 Katu on saanut nimensä vuonna 1325 mainitusta polusta nimeltä »ruelle qui va au But«. »But» oli samanniminen lähde, joka vastaa nykyistä Constantin-Pecqueurin aukioita.

Vuonna 1672 katu mainitaan polkuna Albert Jouvin de Rochefortin vuodelta 1672 olevassa kartassa. Lopulta vuonna 1843 se sai nimen »chemin de l’Abreuvoir» (suom. *Abreuvoirin polku*), koska se johti vanhaan Montmartren vesipisteeseen Girardon-kadun kulmassa. Gérard de Nerval kirjoitti vuonna 1854: »Mikä minua erityisesti vetosi tähän pieneen tilaan, jota suuret puut Château des Brouillardsin takaa suojaavat, oli (...) lähteen läheisyys, joka illalla elää hevosten ja koirien kylpeilynäytelmää sekä vanhaa tyyliä olevan suihkulähteen äärellä, missä pesijät juttelevat ja laulavat kuin Wertherin ensimmäisissä luvuissa.»

Abreuvoirin lähde, Radetin mylly ja Galetten mylly Vanhan lähteen ja sen suihkulähteen paikalla, jotka ovat kadonneet, kohoaa villa Radet (tai Radetin huvila), upea 1900-luvun alun asuinrakennus. Se on saanut nimensä samannimisestä myllystä, joka siirrettiin Lepic- ja Girardon-katujen kulmaan ja nimettiin (virheellisesti) Galetten myllyksi. Huomionarvoista: se on kadun ainoa pariton numero (15), joka reunustaa Kansainvälisen taidekaupungin puutarhoja ja Sandrinin hullutusta.

Muistomerkkejä kadulla Abreuvoir

Tällä Rue de l’Abreuvoir -kadulla alkaa Marcel Aymén romaani Les Sabines, jonka kirjailija itse asui lähettyvillä. Sabine oli moninainen persoona. Hän pystyi olemaan yhtä aikaa ruumiillisesti ja henkisesti useassa paikassa mielensä mukaan.
Nro 2: Vaaleanpunainen talo, jota ovat kuvanneet monet taiteilijat, muun muassa Utrillo.
Nro 4: aurinkokello. Tässä talossa asui myös eversti Henry Lachouque (1883–1971), sotilas ja Napoleonin sotien historioitsija. Rakennus erottuu epätavallisesta arkkitehtuuristaan, jossa näkyvät kivet ja palkit. Huomatkaa sen koristelu: kiviset kotkat (joiden mukaan talo on nimetty), Neitsyt Marian patsas sinisessä syvennyksessä, joka muistuttaa tähtitaivasta, sekä aurinkokello, josta lukee motto ”Quand tu sonneras, je chanteray”. Loppuosan *y* antaa vanhahtavan vaikutelman, vaikka aurinkokello onkin kaiverrettu vuonna 1924, jolloin talo rakennettiin. Kirjaimen *n* käänteinen kirjoitus sanassa ”quand” lienee viittaus kyrilliseen kirjaimistoon. Vaikka eversti Lachouque keskittyi pääasiassa Ensimmäisen keisarikunnan historiaan, hän myös kunnostutti Napoleonin Longwoodin kodin vuonna 1934.
Nro 6: näyttää siltä, että taiteilija Georges Bottini olisi asunut siellä.
Nro 12: tässä pikkutalossa, joka rakennettiin vuonna 1883, asui Camille Pissarro, joka vuokrasi siinä majoituksen vuosina 1888–1892.
Nro 14: kyseessä oli ruokakauppa-baari nimeltä Maison Georges, jonka herrat Baillot ottivat haltuunsa vuonna 1924 ja muuttivat vähitellen ravintolaksi nimeten sen Abreuvoiriksi. Toisen maailmansodan ja miehityksen aikana kerrotaan pariskunnan piilottaneen sinkkityön tasaisen tiskin kipsiseinän taakse. Ajatuksena oli suojella sitä saksalaisilta, jotka takavarikoivat kaikki metallit sulattamista varten. Sodan jälkeen Abreuvoirissa kokoontuivat Montmartren ”viimeisen neljänkunnan illallisvieraat”. Ravintola suljettiin lopullisesti vuonna 1957 ja muutettiin taloksi Baillot’n pojan toimesta. Hän lahjoitti kuuluisan tiskin Montmartren museolle, jossa se on yhä nähtävillä.
Nro 16, rue Girardon (kadunkulma): Villa Radet, Montmartren kaupunginosan kansainvälisen taidekaupungin sivusto, joka sijaitsee entisen Montmartren kylän vesialtaan paikalla. Vesiallas oli vielä olemassa vuonna 1854, jolloin Gérard de Nerval kirjoitti: ”Mikä minua erityisesti lumosi tässä pienen tilan suojassa Château des Brouillardsin suurten puiden alla, oli […] vesialtaan läheisyys, joka illalla elävöittyi hevosista ja koirista, joita siinä kylvetettiin […]”.
Nro 18, rue de l’Abreuvoir (Dalidan aukio): elokuvan Patate (1964) kuvauspaikka, jonka ohjasi Robert Thomas näyttelijöinä Pierre Dux, Danielle Darrieux ja Jean Marais.